Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles
En attendant Bojangles (2015), suom. Ville Keynäs
Siltala 2017, 144 s.
Tämä on tarina pariskunnasta, jotka rakastavat hulluna toisiaan ja pientä poikaansa. He nauttivat elämästään, järjestävät illallisia joista juotava ei lopu. Illasta toiseen levysoitin soittaa Nina Simonen Mr. Bojanglesia ja pariskunta tanssii.
Tämä on tarina hullunkurisesta perheestä, jolla on hyvin erikoinen elämäntapa. Kaksi kertojaa avaavat meille tarinansa: poika, jonka ikää emme tiedä, ja isä, jonka otteita hänen salaisista muistikirjoistaan. Molemmat puhuvat perheen kolmannesta jäsenestä: äidistä, romaanin keskeisestä henkilöstä, hassusta naisesta, jonka nimeä lukija ei saa tietää, koska aviomies kutsuu häntä eri nimellä joka päivä. Perheen neljäs pysyvä jäsen on eksoottinen lintu, nimeltään Neiti Turhanpäiväinen. Perheessä vierailee usein myös senaattori, jota kutsutaan nimellä Törkimys.
Tämä on tarina, joka on täynnä ranskalaista charmia, elävää elämää, onnellista ja hirvittävää. Lapsen näkökulmasta jokainen päivä on uusi seikkailu, koskaan ei tiedä millainen päivästä tulee. Vanhemmat rakastavat lastaan, mutta ovat täysin kyvyttömiä huolehtimaan lapsestaan. Pojan rakkaus vanhempiaan kohtaan on vankkumatonta, niin kuin jokaisessa toimintahäiriöisessä perheessä on.
Tämä on tarina näennäisen onnellisesta perheestä, jota varjostaa äidin mielisairaus. Vähitellen kulissit rakoilevat isän peiteyrityksistä huolimatta. Sävy säilyy kepeänä, mutta pinnan alta nouseva melankolia kasvaa loppua kohden.
En attendant Bojangles (2015), suom. Ville Keynäs
Siltala 2017, 144 s.
 |
| Kuva: Siltala |
Tämä on tarina pariskunnasta, jotka rakastavat hulluna toisiaan ja pientä poikaansa. He nauttivat elämästään, järjestävät illallisia joista juotava ei lopu. Illasta toiseen levysoitin soittaa Nina Simonen Mr. Bojanglesia ja pariskunta tanssii.
Tämä on tarina hullunkurisesta perheestä, jolla on hyvin erikoinen elämäntapa. Kaksi kertojaa avaavat meille tarinansa: poika, jonka ikää emme tiedä, ja isä, jonka otteita hänen salaisista muistikirjoistaan. Molemmat puhuvat perheen kolmannesta jäsenestä: äidistä, romaanin keskeisestä henkilöstä, hassusta naisesta, jonka nimeä lukija ei saa tietää, koska aviomies kutsuu häntä eri nimellä joka päivä. Perheen neljäs pysyvä jäsen on eksoottinen lintu, nimeltään Neiti Turhanpäiväinen. Perheessä vierailee usein myös senaattori, jota kutsutaan nimellä Törkimys.
Tämä on tarina, joka on täynnä ranskalaista charmia, elävää elämää, onnellista ja hirvittävää. Lapsen näkökulmasta jokainen päivä on uusi seikkailu, koskaan ei tiedä millainen päivästä tulee. Vanhemmat rakastavat lastaan, mutta ovat täysin kyvyttömiä huolehtimaan lapsestaan. Pojan rakkaus vanhempiaan kohtaan on vankkumatonta, niin kuin jokaisessa toimintahäiriöisessä perheessä on.
Tämä on tarina näennäisen onnellisesta perheestä, jota varjostaa äidin mielisairaus. Vähitellen kulissit rakoilevat isän peiteyrityksistä huolimatta. Sävy säilyy kepeänä, mutta pinnan alta nouseva melankolia kasvaa loppua kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti