sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Anna Ekberg: Uskottu nainen

Anna Ekberg: Uskottu nainen
Kærlighed for voksne, suomennos Katarina Luoma
Minerva Crime 2019, 416 s.

Anna Ekberg on pseudonyymi, jonka takaa löytyvät vajaa 50-vuotiaat tanskalaiset kirjailija-ohjaajat Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinrich. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun miehet käyttävät pseudonyymiä. Aiemmin he ovat julkaisseet kolme kirjaa nimellä A. J. Kazinski, joista suomeksi on käännetty teos Viimeinen hyvä ihminen (2011). Uskottu nainen jatkaa samalla trillerimäisellä jännityksellä kuin viime vuonna ilmestynyt Salattu nainen.

Kuva: Minerva Kustannus

Kirjan miljöönä on Tanskan vuonojen Vejle. Christian ja Leonora ovat olleet naimisissa 20 vuotta. Christianilla on rakennusyhtiö veljensä kanssa. Leonora on luopunut viulistin urastaan ja jäänyt kotiin hoitamaan heidän vakavasti sairasta poikaansa. Nyt ylioppilaskevättään viettävä poika on kuitenkin terve, kiitos kalliin kanadalaisen yksityisklinikan. Hoitojen rahoittamiseksi Christian on joutunut tekemään erinäisiä ratkaisuja firmassaan, jotka eivät kestä päivänvaloa. Tämä sekä väljähtänyt avioliitto ovat ajaneet Christianin etsimään intohimoa muualta.

Leonoran epäilykset suhteesta heräävät, kun Christianin puhelimeen tulee öisiä tekstiviestejä. Firman juhlissa hän saa arveluilleen vahvistuksen.  Christian onkin jo ehtinyt miettiä avioeroa ja suhteen paljastuttua hän on varma, että avioliitto on ohi. Tämä jää haaveeksi, sillä Leonora ei aio luopua Christianista ja heidän yhteisestä elämästään, vaan turvautuu uhkailuun ja kostoon. Jotta Christian pääsisi vapaaksi, hän ajautuu epätoivoissaan äärimmäiseen tekoon.

Kertojina toimivat sekä Christian että Leonora, mutta myös tapausta selvittänyt eläkkeelle jäänyt poliisi Holger, joka kertoo tarinaa kahvilassa aikuiselle tyttärelleen. Kehystarina muuttuu myös Holgerin omaksi tarinaksi siitä, miten hän tapasi ja meni naimisiin vaimonsa Karenin kanssa sekä hänen suhteestaan tyttäriinsä Josefineen ja Isabellaan.

Tämä on todellinen yllättävien käänteiden ja menneisyydestä paljastuvien seikkojen kirja! Lukija ei pääse perinteisen dekkarin tapaan hyvän tyypin puolelle, vaan päähenkilöiden näkökulmat tuodaan esille niin, ettei karmeistakaan teoista pysty syyttämään ketään. Läpi kirjan kulkee pahaenteinen tunnelma ja loppuratkaisusta jää kalsea olo. Silti en voi kuin suositella lukemaan sekä tämän että viime vuonna ilmestyneen Salatun naisen.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Olivier Bourdeaut: Tule takaisin Mr. Bojangles

Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles 
En attendant Bojangles (2015), suom. Ville Keynäs
Siltala 2017, 144 s.

Kuva: Siltala


Tämä on tarina pariskunnasta, jotka rakastavat hulluna toisiaan ja pientä poikaansa. He nauttivat elämästään, järjestävät illallisia joista juotava ei lopu. Illasta toiseen levysoitin soittaa Nina Simonen Mr. Bojanglesia ja pariskunta tanssii.

Tämä on tarina hullunkurisesta perheestä, jolla on hyvin erikoinen elämäntapa. Kaksi kertojaa avaavat meille tarinansa: poika, jonka ikää emme tiedä, ja isä, jonka otteita hänen salaisista muistikirjoistaan. Molemmat puhuvat perheen kolmannesta jäsenestä: äidistä, romaanin keskeisestä henkilöstä, hassusta naisesta, jonka nimeä lukija ei saa tietää, koska aviomies kutsuu häntä eri nimellä joka päivä. Perheen neljäs pysyvä jäsen on eksoottinen lintu, nimeltään Neiti Turhanpäiväinen. Perheessä vierailee usein myös senaattori, jota kutsutaan nimellä Törkimys.

Tämä on tarina, joka on täynnä ranskalaista charmia, elävää elämää, onnellista ja hirvittävää. Lapsen näkökulmasta jokainen päivä on uusi seikkailu, koskaan ei tiedä millainen päivästä tulee. Vanhemmat rakastavat lastaan, mutta ovat täysin kyvyttömiä huolehtimaan lapsestaan. Pojan rakkaus vanhempiaan kohtaan on vankkumatonta, niin kuin jokaisessa toimintahäiriöisessä perheessä on.

Tämä on tarina näennäisen onnellisesta perheestä, jota varjostaa äidin mielisairaus. Vähitellen kulissit rakoilevat isän peiteyrityksistä huolimatta. Sävy säilyy kepeänä, mutta pinnan alta nouseva melankolia kasvaa loppua kohden.



maanantai 11. helmikuuta 2019

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut
The death of Mrs Westaway, suom. Antti Saarilahti
Otava 2019, 399 s.

Kuva: suomalainen.com
Yksi lintu surun tuo
Toinen johtaa onnen luo
Kolmannella tytön saa
Neljäs pojan lahjoittaa
Viides viestii hopeaa
Kuudes kultaa ennustaa
Seitsemäs se vaikenee
salaisuutta varjelee

Parikymppinen Harriet Westaway on pulassa. Hän on lainannut pienen summan rahaa herra Smithiltä ja hyväuskoisena kuvitellut voivansa maksaa sen pian takaisin. Brightonin satamassa tartot-korteista ennustuksia tekevän Harrietin tienestit eivät riitä edes lainan lyhentämiseen saati pikavauhdilla kasvaviin korkoihin. Kun karski koronkiskuri ilmestyy Harrietin kojulle, on leikki kaukana. Kuin vastauksena toiveisiinsa Harriet saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen isoäitinsä kuolleen ja testamentanneen osan perinnöstään lapsenlapselleen. Pian Harriet kuitenkin ymmärtää, että kirje on lähetetty väärälle henkilölle. Kovaotteisen velanperijän hengittäessä niskaan epätoivoinen Harriet päättää tekeytyä perijäksi ja huijata osuutensa itselleen.

Harriet matkustaa hautajaisiin ja päätyy isoäidin Trepassen Housen kartanoon perinnönjakoon kolmen enonsa ja heidän perheensä kera. Kaikki ottavat kadoksissa olleen perheenjäsenen avosylin vastaan ja vähiteleen Harrietin alkaa olla entistä vaikeampi pitää yllä sukulaisen roolia.

Ruth Ware onnistuu täydellisesti kuvatessaan perienglantilaista kartanoa, sen kylmiä ja kolkkoja huoneita, hämähäkinseittejä ja homeisia nurkkia. Tietenkin talossa on myös ikivanha palvelijatar, joka majoittaa Harrietin vinttihuoneeseen. Miksi huoneen ikkunassa on kalterit ja miksi sen oven saa lukittua ulkopuolelta? Synkkä talo suorastaan huokuu murhetta ja surullisia kohtaloita. Pikkuhiljaa perhesalaisuudet alkavat paljastua Harrietille ja hän huomaa tehneensä ison virheen havitellessaan perintöä.

Läpi kirjan kuljetaan synkissä vesissä ja tunnelma on karmea. Romaanin edetessä odottaa koko ajan milloin rysähtää, mutta Ware vie tarinaa verkkaisesti eteenpäin paljastaen yksityiskohdan toisensa jälkeen, niin että lukija tulee huijatuksi pariinkin kertaan. Oman mielenkiintoisen ja kammottavan lisänsä tarinaan tuo tarot-korttien tulkinta sekä kartanon ympärillä parveilevat harakat. Tiivistämisen varaa olisi tässäkin kirjassa ollut, mutta puolivälin jälkeen päästiin vauhtiin eikä kirjaa enää malttanut laskea kädestään.