maanantai 21. toukokuuta 2018

Gail Honeyman: Elenorille kuuluu ihan hyvää

Gail Honeyman: Elenorille kuuluu ihan hyvää
Eleanor Oliphant is completely fine, suom. Sari Karhulahti
WSOY 2018, 431 s.
Kuunnteltu äänikirjana alkuperäiskielellä.


Olen aina ollut hyvin ylpeä siitä, että tulen toimeen omin avuin. Olen yksinäinen selviytyjä, olen Eleanor Oliphant. En tarvitse ketään – elämässäni ei ole yhtään suurta aukkoa eikä ikiomasta palapelistäni puutu ainuttakaan osaa. Olen omavarainen olento. Ainakin olen vakuuttanut itselleni niin aina.

Eleanor Oliphant on se harmaavarpunen, jonka ohi kävelemme tai jonka nimen unohdamme. Luulin ensin lukevani eläkeläisestä, kun en painanut mieleeni, että kyseessä oli kolmekymppinen nainen. Hän on rutiineilla elävä toimistotyöläinen, jonka päivät ja viikot kulkevat samaa rataa. Hän käyttää samoja vaatteita, syö saman leivän lounaaksi joka päivä ja täyttää tietyn sanomalehden sanaristikon. Perjantai-iltoihin kuuluu pakastepizza ja vodkaa niin paljon, että pääsee viikonlopun yli. Keskiviikkoisin soittaa äiti, puolivuosittain käy sosiaalityöntekijä.



Eleanorista tulee väistämättä mieleen Silta-tv-sarjan Saga Noren. Hän arvostaa käyttäytymissääntöjä, mutta on sosiaalisesti kömpelö ja sanoo suoraan mitä ajattelee. Esimerkiksi kun Eleanor menee vahauttamaan alapäänsä tietämättä mitä hollywoodilainen vahaus tarkoittaa tai kun hän tilaa Starbucksilla kahvia ja riitelee tarjoilijan kanssa siitä miksi kahvitilauksen yhteydessä pitäisi antaa oma nimi. 

Kirjassa on siis huumoria ja onneksi onkin. Pinnan alla kulkee synkkääkin synkempi salaisuus Eleanorin lapsuudesta ja julmasta äidistä. Tapahtumiin vihjaillaan sivulauseilla, esim. kun Eleanor tilaa pizzan kotiin ja pohtii pitäisikö antaa juomarahaa, hän ajattelee: …toivoin, että olisin voinut kysyä asiaa joltakulta. Äiti ei pystyisi neuvomaan minua. Hän ei saa päättää itse, mitä syö. Äiti pitää Eleanorista kiinni eikä Eleanor osaa päästää irti, vaikka äiti puhuu hyvinkin julmasti.

Onnekkaan sattuman kautta Eleanor tutustuu Raymondiin, joka näyttää, että toisinkin voi elää. Mutta pystyykö Eleanor päästämään irti kaavoista ja narsistisesta äidistä, elämään omaa elämäänsä? Hengästyttävän hieno kirja. Jos pidät äänikirjoista ja englannin kieli ei tuota ongelmia, suosittelen kuuntelemaan tämän äänikirjana englanniksi. Lukijan skottiaksentti vie mukanaan!


2 kommenttia:

  1. Tämä oli todella kiehtova ja omalaatuinen kirja, suomeksikin luettuna. Googlasin, että on esikoiskirjailija, joten harmi, kun joutuu odottamaan seuraavaa kirjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vieläkään näkyvissä toista kirjaa. Toivottavasti jatkaa kirjoittamista, kun tämä oli niin hyvä!

      Poista